Valesokkeli on tyypillinen rakenne 1960-1990-luvun pientaloissa ja rivitaloissa. Talo näyttää seisovan sokkelin päällä, mutta tosiasiassa sen puiset runkorakenteet ovat maan tasolla tai jopa sen alapuolella. Valesokkeli onkin määritelty riskirakenteeksi, koska se altistaa puiset runkorakenteet ja seinän alaosan eristeet kosteudelle.
Tyypillisesti valesokkeli tutkitaan rakennuksen sisäpuolelta tehtävillä rakenneavauksilla, mikrobinäytteenotoilla ja kosteusmittauksilla. Sisäpuolelta käsin tehtävissä rakenneavauksissa on kuitenkin korkea riski mikrobien ja muiden epäpuhtauksien pääsylle sisäilmaan, jos valesokkelin runko- ja eristerakenteet ovat päässeet mikrobivaurioitumaan.
Jos valesokkeli on tehty kevytsoraharkoista, sen tutkimus voidaan tehdä myös ulkokautta, jolloin sisäpuoliset rakenteet pysyvät ehjinä, höyrynsulkua ei tarvitse rikkoa ja sisäilmaan ei pääse mikrobeja.
Valesokkelin tutkimuksissa tulee päästä käsiksi seinän puurungon alajuoksuun. Tämä voi olla usein hyvinkin syvällä lattiatason alapuolella, jolloin sen tutkimus onnistuu paremmin ulkopuolelta.
- Tutkimusprosessin kulku ulkopuolelta tehtävillä avauksilla:
Porataan pienellä (12-16 mm) poranterällä sokkeliin reikiä, joista paikallistetaan alajuoksun korkeus ja oikea kohta - Porataan sokkeliin timanttiporalla n. 150 mm halkaisijaltaan oleva reikä alajuoksun kohdalle kuivaporauksena.
- Otetaan tarvittavat näytteet alajuoksusta ja eristeistä
- Paikataan rakenneavaus
Sami Heikkilä
Rakennusterveysasiantuntija
KT Kuntotutkimus Oy
Sami.heikkila@kuntotutkimus.com
